Post by Emma on Jan 10, 2014 7:13:56 GMT
Ennen tunnin alkua pyysin Annaa irroittamaan jalustimet satulasta.
"Tänään keskitytään painopisteen hallintaan!" ilmoitin. Anna teki työtäkäskettyä ja pian hän olikin Leon selässä.. Sillä aikaa, kun Anna teki alkuverkkoja itsenäisesti, miinä kävin tarkistamassa Lidian kunnon.
"Voit alkaa sitten ravailla!" sanoin palattuani. "Katso jo heti alussa, että istut keskellä satulaa, niin saat Leon kulkemaan suoraan!" Annalla oli aluksi vaikeuksia keskittää istuntansa.
"Katso, että jalat ja kädet ovat paikallaan ja tee töitä vatsalihaksilla!" kehotin. Annan asento parani huomattavasti ja volttien, sekä käyntisiirtymien jälkeen aloimme tehdä harjoitusta pituushalkaisijalla.
"Okei. Tule kirjaimesta L SUORAAN kohti minua!" neuvoin L-kirjaimen kohdalta painottaen "suoraan"-sanaa. Ensimmäinen kerta meni mutkitellen, enkä ollut oikein tyytyväinen.
"Oliko tuo suoraan, Anna?" kysyin.
"Ei ollut", hän myönsi.
"Mitä teemme seuraavalla kerralla?" kysyin.
"Istun satulan keskiosassa", hän kertoi.
"Juuri niin!" hyväksyin vastauksen. Anna kiersi puoli kenttää ja tuli halkaisijalle uudestaan. Tällä kertaa meni jo paremmin, mutta parannettavaa oli silti. Kolmannella kerralla tietä olisi voinut sanoa jopa täydellisesti. Onnistumisen näki myös Annan kasvoilta.
"Loistavaa!" kehuin. "Kiitä Leoa!" Teimme harjoitusta vielä toiseen suuntaan, kunnes annoin ratsukon kävellä hetken aikaa. Tunnista oli mennut jo noin 40 minuttiia.
Välikäyntien jälkeen pyysin Annaa tekemään laukkaympyrät molempiin päätyihin.
"Suurenna ympyrää!" kehotin. Anna teki sen, mitä pyysin ja ratsukko näytti sulautuvan yhteen. Otimme laukat toiseen suuntaan, jonka jälkeen annoin ratsukon ravata ja kävellä omin päin.
Anna: Voit nyt kirjoittaa tarinan omasta näkökulmasta! Annan sinulle viikon loppun ajan aikaa!
"Tänään keskitytään painopisteen hallintaan!" ilmoitin. Anna teki työtäkäskettyä ja pian hän olikin Leon selässä.. Sillä aikaa, kun Anna teki alkuverkkoja itsenäisesti, miinä kävin tarkistamassa Lidian kunnon.
"Voit alkaa sitten ravailla!" sanoin palattuani. "Katso jo heti alussa, että istut keskellä satulaa, niin saat Leon kulkemaan suoraan!" Annalla oli aluksi vaikeuksia keskittää istuntansa.
"Katso, että jalat ja kädet ovat paikallaan ja tee töitä vatsalihaksilla!" kehotin. Annan asento parani huomattavasti ja volttien, sekä käyntisiirtymien jälkeen aloimme tehdä harjoitusta pituushalkaisijalla.
"Okei. Tule kirjaimesta L SUORAAN kohti minua!" neuvoin L-kirjaimen kohdalta painottaen "suoraan"-sanaa. Ensimmäinen kerta meni mutkitellen, enkä ollut oikein tyytyväinen.
"Oliko tuo suoraan, Anna?" kysyin.
"Ei ollut", hän myönsi.
"Mitä teemme seuraavalla kerralla?" kysyin.
"Istun satulan keskiosassa", hän kertoi.
"Juuri niin!" hyväksyin vastauksen. Anna kiersi puoli kenttää ja tuli halkaisijalle uudestaan. Tällä kertaa meni jo paremmin, mutta parannettavaa oli silti. Kolmannella kerralla tietä olisi voinut sanoa jopa täydellisesti. Onnistumisen näki myös Annan kasvoilta.
"Loistavaa!" kehuin. "Kiitä Leoa!" Teimme harjoitusta vielä toiseen suuntaan, kunnes annoin ratsukon kävellä hetken aikaa. Tunnista oli mennut jo noin 40 minuttiia.
Välikäyntien jälkeen pyysin Annaa tekemään laukkaympyrät molempiin päätyihin.
"Suurenna ympyrää!" kehotin. Anna teki sen, mitä pyysin ja ratsukko näytti sulautuvan yhteen. Otimme laukat toiseen suuntaan, jonka jälkeen annoin ratsukon ravata ja kävellä omin päin.
Anna: Voit nyt kirjoittaa tarinan omasta näkökulmasta! Annan sinulle viikon loppun ajan aikaa!
